Elämänpuu


Talkoojoukko tekemässä Elämänpuun lehtiä

Elämänpuuta rakentamassa

Tämä tarina sijoittuu Pihtiputaalle Pohjoiseen Keski- Suomeen, kylään nimeltä Elämäjärvi. Elämänpuun synty on kuin ote parhaasta eepoksesta; tarina kasvaa sitä mukaa, kun puukin kasvaa korkeutta. Se kohoaa lopulta symboloimaan kylän yhteishenkeä ja suomalaista talkootyötä. Sitä on vielä jäljellä!

Idean synty

Vierailin ensimmäisen kerran kylätalo Mäntypirtillä lokakuussa 2015. Tarkoitus oli tuolloin ideoida yhdessä kylätalon ympäristöön teosta. Alussa, pienen hetken, luova hiljaisuus leijui pöydän ja sen ympärillä istuvien kyläläisten yllä, kunnes joku keksi alkaa yhdistellä sanoja: Elämäjärvi ja Mäntypirtti. Idea elämänpuusta oli syntynyt! Korpelinin Raija totesi, että Elämänpuu onkin juuri se, mikä tästä enää puuttuu.

Tarvitseehan puu lehtensä

Ollakseen elämänpuu, täytyyhän sillä olla lehdet. Hihat käärittiin ja kourat iskettiin saveen. Tavoite ei ollut aivan vaatimaton: lehtiä tuli olla yhtä monta kuin kyläläisiä, kolmisensataa. Yksi kullekin. Talvenselkä taittui lehtiä tehdessä. Malleja oli yhtä monta kuin tekijöitä. Vihdoin koitti päivä, kun laskenta osoitti, että tavoitteeseen on päästy.

Onko kukaan nähnyt hyvännäköisiä puita?

Pitkin talvea kertyi havaintoja puuehdokkaista ja sana kiersi. Ehdokkaiden ominaisuuksia vertailtiin. Puita kuvattiin. Yhtä ehdokasta lähdettiin keväthangilla miehissä hakemaan. Kantaisiko Vuorijärven jää traktorin? No, eipä kantanut. Onneksi oli toinen traktori vetämässä takarenkaistaan jään läpi tippuneen. Onneksi en ollut mukana. Jännitykselläkin on rajansa. Se Oikea Mahtihonka löytyi lopulta Iikka Pennalan mailta Hietasalosta.

Metsänhoitoyhdistykseltäkin heltisi lupa komean aukkopuun kaatoon. Innokkaat puunkaatajat lähtivät matkaan lisävarusteinaan Argillanderin Sepon traktori, Heikki Rasin kaivinkone sekä Veijo Siekkisen puutavararekka. Helpotus oli suuri, kun honka saatiin ehjänä lavetille ja Mäntypirtin pihaan. Ammattilaiset olivat asialla: oksaakaan ei katkennut.

Puu saa lehtensä

Talven aikana poltetut ja patinoidut keraamiset lehdet kiinnitettiin toukokuussa talkoilla Mäntypirtin pihalla kannatinpalkkien varassa lepäävään puuhun. Tässä yhteydessä meinasi allekirjoittaneella tuntua ainakin lievää korkean paikan kammoa, mutta periksihän ei voinut antaa. Harvoin elämänpuuhun pääsee lehtiä kiinnittämään.

Kylä saa puunsa

Koska puu oli kasvanut kokoa alkuperäisestä ajatuksesta puolella, tarvittiin uusi perustus. Korpelinin Erkki ja Siekkisen Tuomo tekivät puulle lujan perustan; pitoa haettiin mm ratakiskoista. Oma lukunsa oli puun istutus, josta muodostui tämän jännitysnäytelmän huipentuma. Oli puuhun kiipeileviä miehiä, alitettavia sähköjohtoja, traktori sekä kaivuri ja lopulta – puu pystyssä! Puun harjakaisia juhlittiin pitkällä kahvilla.

 

Tarina jatkuu

Elämänpuu sai olla mukana kesän 2016 näytelmässä Poikamiehen pesäpuuna. Se on ottanut oman paikkansa Mäntypirtin ja kylän elämässä. Puun perustus on saanut vuolukivikatteen ja 58 cm halkaisijaltaan leveän elämänpuun tyvestä rakentuu pöytä- ja istuinasetelma latvuston alle. Kuten kaikki hyvät tarinat, tämäkin jatkuu. Ihmisten ajatuksissa ja muistoissa, puun alla. Yhdessä.

Yhteisölle lämmöllä Jaana Bombin 10.9.2016

Elämänpuuta rakentamassa: Argillander Jukka, Argillander Salme, Argillander Seppo, Argillander Toivo, Hilkamo Irma, Kananen Sami, Kokko Seppo, Korpelin Erkki, Korpelin Raija, Närhi Sinikka, Paananen Pirjo, Pasanen Jorma, Pasanen Liisa, Pennala Iikka, Pennala Raili, Rasi Heikki, Rasi Reino, Rasi Tuomas, Siekkinen Anneli, Siekkinen Arto, Siekkinen Raili, Siekkinen Tuomo, Siekkinen Veijo, Sevon Mauno, Skantz Eeva, Skantz Mikko, Sutinen Pekka sekä Sutinen Riitta
Projektin toteuttamista oli tukemassa Suomen Kulttuurirahaston Keski- Suomen maakuntarahasto, Artturi Jämsenin säätiö